Jukka Laajarinne

Matalia kaaria piirtävä syysaurinko paistaa ikkunalasin toisella puolella huojuviin mäntyihin. Istun tässä työpöytäni ja näppäimistöni ääressä. Katseeni seuraa kahden variksen lentoa, ja aivoni muotoilevat seuraavaa virkettä. Satulatuolini on miesten mallia, se ei paina eräitä tärkeinä pitämiäni ruumiinosia. Pöydälle olen nostanut puisen jakkaran, jonka päällä hohtaa kannettava tietokoneeni. Erillinen näppäimistö on oikealla korkeudella. Kaiken kaikkiaan ergonomia on kohdillaan, ja jos en välitä pienestä istumalihasten puutumisesta, voin unohtaa kehoni ja keskittyä pään sisäisiin ajatuksiin.

Pään sisäisiinkö? Eikö kaikki tämä – kaikki: kehoni tuntemukset, varisten lento, liian varhain laskevan auringon säteet – eivätkö ne ole tuolla jossakin, jossakin muualla kuin päässäni? Ja silti tuo kaikki tapahtuu mielessäni. Tätä lukiessasi kenties sinunkin mielessäsi. Kun istun tässä, ”tässä” on minussa. ”Tässä” on osa sieluani.

Mieli, ruumis ja ympäristö ovat kietoutuneet toisiinsa, tai oikeastaan ne ovat yhtä ja samaa. Ihmisen ja maailman välinen raja vuotaa tavalla, joka panee oikeastaan kyseenalaistamaan koko rajan. Ihminen ei ainoastaan ole jossakin situaatiossa tai tilanteessa maailmassa. Ihminen on situaatio. Ihminen on aivojen, muun kehon ja ulkopuolisen maailman välinen vuorovaikutussuhde. Neurotieteilijä Antonio Damasion mukaan ihmisaivoissa ei ole ainoatakaan aluetta, joka ei olisi suorassa yhteydessä sensomotorisiin tai motivationaalisiin järjestelmiimme. Ei ole kehosta irrallista ajattelua, ja keho puolestaan on tiukasti kytköksissä ulkopuoliseen maailmaan: sielumme ulottuu kauas ruumiimme ulkopuolelle. Minä olen tuolla ulkona.

Hyvinvoinnin kannalta väitteeni on aivan keskeinen. En voi huoltaa tai hoitaa mieltäni ja kehoani toisistaan irrallisina olioina.

Ei ole uutinen, että mieliala ilmenee kehollisesti: Elämäni stressaavimmissa tilanteissa olen aina saanut myös kehoni totaalisesti tukkoon. Niska-ja hartiajännitykset ovat menneet ahdistuksesta niin pahoiksi, että olen saanut tuntohäiriöitä raajoihini ja aivoverenkierron häiriintyessä myös näköhäiriöitä. Vastaavasti monet puhtaasti kehollisiksi luulemani ongelmat ovat kuin ihmeparantuneet, kun olen matkustanut muutamaksi päiväksi mieltäni virkistäviin ympäristöihin. Placebo-efekti toimii jopa siloin, kun koehenkilöt ottavat placebonsa purkista, jonka kyljessä lukee: ”Placebo.”

Ja sama toisin päin. Jos laiminlyön kehoani, alan voida pahoin henkisesti. Mieli on luotu liikkumaan. Juoksulenkin tai lihastreenin vaikutukset mielialaani ovat yleensä varsin häikäisevät. Kolme peräkkäistä päivää ilman liikuntaa johtavat lähes väistämättä tuskastumiseen ja kärttyisyyteen.

Koska me sijaitsemme aina jossakin ympäristössä ja ympäristö samalla meissä, on ympäristöstäänkin huolehtiminen terveydestään huolehtimista. Puiden ja luonnon stressiä alentavat vaikutukset ovat monista tutkimuksista tunnettuja, samoin metsäretken helpottavuus esimerkiksi ADHD-oireisiin. Ei ole toissijaista, millaisissa paikoissa aikaamme vietämme, eikä ole toissijaista, miten noita paikkoja kohtelemme. Harvardin yliopiston psykologian professori Ellen Langer on osoittanut, että vaikkapa ikääntymisen aiheuttamiin vaivoihin voidaan vaikuttaa aivan ratkaisevasti elinympäristöä muokkaamalla. Kaiken lisäksi emme ole yksin. Olen osa toisten ihmisten ympäristöä. Osa heidän sieluaan. Kehollinen ja psyykkinen vointini vaikuttavat varsin suoraan myös toisten vointiin ja päinvastoin.

Nousen työpöytäni ääreltä. Aika lähteä lenkille. On hoidettava kokonaisuutta.

Jukka Laajarinne on kirjailija, jonka tuotanto sisältää romaaneja, esseistiikkaa, poliittisen pamfletin, lasten- ja nuortenkirjoja sekä runoja. Useissa hänen teoksistaan toistuvana teemana on ollut yksilön ja yhteisön välinen jännite. Tällä hetkellä Laajarinne kirjoittaa mielen ja ulkomaailman välisestä suhteesta esseekokoelmaa sekä romaania. Laajarinteen tärkeimpiä teoksia ovat romaanit 72 ja Kehys, sekä Tove Janssonin lastenkirjojen ja eksistenssifilosofian yhteisiä piirteitä käsittelevä Muumit ja olemisen arvoitus.

Tällä artikkelilla on yksi kommentti

Vastaa